Espanjan kielen erot eri maanosissa

Espanja, se voimakkaana ja romanttisena kielenä tunnettu romaanisukuinen kieli, jolla on noin 470 miljoonaa puhujaa äidinkielenä.

Kuitenkin moni saattaa mieltää, että kyseistä kieltä puhutaan samalla tavalla eri maissa ja maanosissa mutta tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Espanjan rajojen sisällä kieltä puhutaan eri aksenteilla kaupungeista riippuen ja muun muassa Espanjan eteläosassa Andalusiassa puhuttu espanja poikkeaa huomattavasti esimerkiksi Barcelonassa puhutusta espanjasta niin sanastoltaan kuin myös aksentiltaan. Puhumattakaan Etelä-Amerikan maista, sillä esimerkiksi Kolumbialaiset ja Argentiinalaiset puhuvat espanjaa täysin eri aksenteilla ja maiden sanastossa on paljon eroja. Joidenkin Etelä-Amerikan maiden luokitellaan lähes puhuvan omia kieliä, sillä eroa ”perinteiseen” espanjan kieleen on huomattavasti.

Erot sanastossa

Yleisesti eroja sanastossa maittain löytyy reilusti. Muun muassa perinteisessä espanjan kielessä ”te” sanaa epävirallisissa yhteyksissä kuvataan sanalla ”vosotros” ja virallisissa yhteyksissä ”ustedes” kun taas Etelä-Amerikassa käytetään vain ja ainoastaan muotoa ”ustedes” niin epävirallisissa kuin virallisissa tilanteissa.

Argentiinassa, Uruguayssa sekä Paraguayssa sana sinä ”tu” ilmaistaan samalla ”vos” joka on lyhennys sanasta vosotros (te). Kielessä siis periaatteessa teititellään koko ajan, vaikka se on pelkkää slangia.

Menneestä ajasta puhuttaessa minä persoonassa espanjanlaisittain puhutaan pluskvamperfektissä, kun taas etelä-amerikkalaisittain mennyt aika ilmaistaan perfektissä.

Meksikon espanja

Meksiko on maa, jossa on eniten espanjan kielen puhujia koko maailmassa ja Meksikossa puhuttu espanja on niin sanottu ”espanjan kielen äiti”. Meksikossa puhuttu espanja luokitellaan puhtaimmaksi espanjaksi, mitä koko Etelä-Amerikassa puhutaan. Meksikossa puhuttu espanja on myös vaikuttanut paljon väli-Amerikassa puhuttuun espanjan kieleen.

Eroja sanastossa

Maa on myös tunnettu Meksikolaisesta slangista, joka on laajasti puhuttu koko maassa. Muutamia eroja sanastossa on esimerkiksi sana lasit, joka on espanjalaisittain ”gafas” kun taas meksikolaisittain ”lentes”. Espanjalaisittain auto kirjoitetaan ”coche” kun taas Meksikossa sitä kutsutaan sanalla ”carro”. Sana mehu perinteisellä espanjalla kirjoitetaan ”zumo” kun taas Etelä-Amerikan maissa se ilmaistaan sanalla ”jugo”. Peruna tunnetaan espanjassa sanalla ”patata” ja Meksikossa, kuten myös monissa muissa Etelä-Amerikan maissa sitä kutsutaan sanalla ”papa”, joka tosin tarkoittaa myös isää (padre) slangikielellä.

Erot puheessa

Yleisesti Espanjassa puhuttu espanja mielletään selkokielisemmäksi, kun taas Etelä-Amerikassa puhuttu espanja on niin sanotusti pehmeämpää. Etelä-Amerikassa on hyvin yleistä, että sanoissa käytetään ”ta” loppuja, kuten esimerkiksi sana koti ”casa” Etelä-Amerikkalaisittain lausutaan ”casita” tai sana nyt ”ahora” ilmaistaan sanalla ”ahorita”. Näin ollen kielestä muodostuu pehmeämpi ja siinä on enemmän säveltä. Etelä-Amerikkalainen espanja tunnetaan myös huomattavasti romanttisempana, kuin perinteinen Espanjassa puhuttu espanja.

Tervehdys ja kehonkieli

Erot espanjan kielen variaatioissa maiden välillä eivät rajoitu vain ja ainoastaan puhe- ja kirjoitusasun eroihin, vaan esimerkiksi myös tervehdys kehonkielellä eroaa maittain. Espanjassa normaali tapa on, että naiset tervehtivät kaikkia kahdella poskisuudelmalla, miehet tervehtivät naisia kahdella poskisuudelmalla ja miehet keskenään kättelevät. Meksikossa ja Kolumbiassa naiset tervehtivät kaikkia yhdellä poskisuudelmalla, miehet tervehtivät naisia yhdellä poskisuudelmalla ja miehet keskenään kättelevät toisinaan Espanjan tapaan. Argentiinassa, kun toki myös joissain muissakin Etelä-Amerikan maissa niin naiset kuin miehetkin tervehtivät toisiaan kahdella poskisuudelmalla. Säännöt eivät ole kiveen hakattuja ja ne toki vaihtelevat maittain ja henkilöittäin.

Etelä-Amerikka mielletään rennommaksi ja kehonkieltä käytetään runsaasti enemmän kuin Espanjassa. On tutkittu, että kehonkielellä pystyy viestimään paljon enemmän, kuin sanat pystyvät kertomaan ja sitä kutsutaan nonverbaaliseksi viestinnäksi. Myös äänenpaino ja korkeus vaikuttavat huomattavasti kommunikointiin ja Etelä-Amerikkalaiset tunnetaan kovempi äänisinä mutta myös enemmän nonverbaalisina tarinankertojina kuin eurooppalaiset.