Japanin kieli ja kirjoitusjärjestelmä

Japanin kieli ja kirjoitusjärjestelmä

Japanin kieltä voidaan luokitella eri tavoilla, yleisin niistä on isolaattikieli, joka tarkoittaa että kieli olisi yksi kielikunta eikä sillä ei ole sukukieliä. Toisen luokittelun mukaan japanin kieli kuuluu japanilaisten kielten kielikuntaan, johon sisältyy myös eteläisten saarten kielet (Riukiusaaret). Kieltä puhuu yli 128 miljoonaa ihmistä Japanissa. Suomessa japanin kieltä voi opiskella monissa oppilaitoksissa sekä monien tahojen toimesta järjestettävillä kursseilla, esimerkiksi työväenopistot sekä yhdistykset.

Kirjoitusjärjestelmä

Japanin kielessä on kolme erilaista kirjoitusmerkistöä ja ne ovat hiraganat, katakanat, kanjit. Kun japanin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, kutsutaan sitä nimellä rōmaji (roomalaiset kirjaimet tai merkit). Kaikkia kolmea merkistöä käytetään lauseissa, sekaisin. Yleensä, kun japanin kirjoitusjärjestelmän opettelu aloitetaan, hiragana on ensimmäinen vaihe.Hiragana- merkkejä on käytössä 46 kappaletta ja niitä käytetään taivutuspäätteiden, partikkelien sekä kotoperäisten sanojen kirjoittamiseen. Hiraganaa voidaan myös käyttää helpottamaan kanji- merkkien lukemista, silloin niitä kutsutaan nimellä furigana ja ne ovat kanjien yläpuolelle merkittyinä. Katakana- merkkejä on käytössä hiraganan tapaan 46 kappaletta ja molemmissa ovat samat tavut. Merkit ovat kuitenkin molemmissa erilaiset ja niitä käytetään eri tilanteissa. Katakanaa käytetäänkin lainasanojen (lukuun ottamatta kiinan kielestä omaksuttuja) sekä vierasperäisten nimien kirjoittamiseen. Eläinten ja kasvien nimet ovat usein kirjoitettu niillä ja jos kirjoittaja haluaa korostaa sanoja tekstissä, katakana on hyvä keino siihen. Kolmas kirjoitusmerkitö on Kanji- merkit, joita on huomattavasti enemmän kuin muita merkkejä. Yleisesti käytettäviä kanji- merkkejä on 2 136 kappaletta ja ne sisältävät merkityksen. Näillä merkeillä kirjoitetaan kotoperäiset sekä sinojapanilaiset sanat, esimerkiksi substantiivit ja verbien ja adjektiivien sanavartalot.

Ääntäminen

Äännejärjestelmän tekee yksinkertaisen kielen tavurakenne, konsonantti ja tavu –rakenne. Jos japanin kielen vokaaleja vertaa suomen kieleen, esimerkiksi u ja a äännetään eri tavoin ja siihen kannattaakin kiinnittää huomiota opiskellessa. Äänteiden pituudella on myös erityisen paljon merkitystä, sillä yhden vokaalin puuttuminen saattaa johtaa sanan merkityksen muuttumiseen kokonaan. Hyvänä muistutuksena myös sanojen painotus puheessa. Suomea puhuttaessa äänenkorkeus laskee sanan loppua kohden, mutta japanin kielessä jokaisella sanalla on oma painotuksensa. Väärä sanapaino voi siis myös aiheuttaa sanan merkityksen muuttumisen.

Kohteliaisuus

japanilainen ilme

Jos japanin kieltä opiskelee pidemmällä tähtäimellä, on tärkeä opetella myös se, miten puhutaan kenellekin ja missä tilanteessa. Kielessä on paljon ilmaisuja, jotka vaihtelevat kunnioitus- ja kohteliaisuussuhteiden vaikutuksesta, esimerkiksi jälkiliitteet nimessä, etuliitteet substantiiveissa ja verbimuodot ovat erilaiset tilanteesta riippuen. Esimerkiksi jos puheessa viitataan opettajaan tai lääkäriin, käytetään tiettyä liitettä, yleensä sukunimen yhteydessä (sensei). On myös hieman epämuodollisempi liite, jota käytetään erityisesti läheisten, naispuolisten ystävien etunimeen tai lempinimeen (chan). Vaikka sitä käytetään tyttöjen nimissä useammin, voidaan sillä  myös ilmaista kiintymystä, kun se lisätään aikuisen nimeen.Japanin kielestä löytyy jopa yhdelle sanalle kaksi erilaista vaihtoehtoa, joiden käyttö riippuu kohteliaisuudesta. Sanojen käyttämiseen vaikuttavat kenestä puhutaan, kenelle puhutaan, missä tilanteessa ollaan ja kuka on läsnä. Esimerkiksi sukulaisista puhuttaessa eri sanojen käyttö riippuu monesta asiasta ja kohteliaisuus on tärkeää.  Läheisten ystävien kanssa, erityisesti nuorten keskuudessa, voi toisaalta puhua niin sanotusti epäkohteliaammin ja rennommin.

Uchi ja Soto

Yksinkertaisesti selitettynä japanin kielessä ihmiset jaotellaan kahteen ryhmään, joiden mukaan kohteliaisuus ja sen kautta käytetyt ilmaisut näkyvät. Jaottelu tehdään ”sisäpuolen” ja ”ulkopuolen” kanssa, eli uchi ja soto. Omaan uchiin kuuluvat ne läheisemmät ihmiset, kuten perhe, oma koulu tai työpaikka. Tämä tarkoittaa siis sitä että kaikilla voi olla niitä useampi. Kohteliaisuus voi vaikuttaa monimutkaiselta, juurikin, kun kaikki pitäisi osata huomioida, mutta kun asiaan keskittyy asia kerrallaan voi huomata, että hetkessä ne vaikuttavat itsestään selvyyksiltä.