Kiinan kieli ja aakkoset

Kiina on maailman puhutuin kieli. Maailman väestöstä sitä puhuu äidinkielenään noin miljardi ihmistä. Kiinasta on olemassa eri murteita, joista yleisin on mandariinikiina. Noin 960 miljoonaa ihmistä käyttää sitä äidinkielenään. Toisiksi yleisin murre on wu-kiina ja kolmanneksi yleisin on kantoninkiina. Mandariinikiinaa keskenään puhuvat kiinalaiset eivät välttämättä helposti ymmärrä toistensa murteita. Kiinalaiset kuitenkin yleisesti osaavat mandariinikiinaa, vaikka he puhuisivatkin äidinkielenään jotain toista kiinan murretta. Mandariinikiina on Pohjois-Kiinassa asuvien äidinkieli.

Kiinan kieli ja aakkoset

Kiina on kielenä erittäin yksinkertainen verrattuna muihin kieliin. Siinä sanoja ei taivuteta ollenkaan, vaan painotus on sanojen järjestyksessä ja lausumissävelessä. Sanojen järjestys on yleensä subjekti, adverbi, verbi, objekti. Suomalaisen on helppo oppia kiinan kieli. Opettelun voi aloittaa vaikka helpoilla tervehdyksillä. Oppimista helpottaa juurikin sanojen taivuttamattomuus. Suomalainen, joka on oppinut kiinan, oppii japaninkin helposti, sillä merkit muistuttavat hieman toisiaan ja kiina toimii hyvänä siltana myös japanin oppimiselle. Kiina kuuluu tonaalisiin kieliin. Tämä tarkoittaa, että sanojen merkitystä voi muuttaa muuttamalla sävelkulkua eli toonaa. Kaikissa kiinan murteissa on eri määrä toonia. Esimerkiksi mandariinikiinassa on neljä toonia ja lisäksi neutraali tooni. Kantoninkiinassa on kuusi toonia ja wu-kiinassa kaksi. Esimerkiksi mandariinikiinan tooneja ovat: tasainen ja korkea; nouseva; matala ja lopussa nouseva; laskeva. Toonit merkitään piyin-kirjoituksessa aksentein. Neutraali tooni äänetään ns. “suomalaisittain”.

Yhdyssanat

Kiinan kielessä sanat muodostuvat usein pienistä sanoista. Esimerkkinä sōngshǔ (orava). Se kirjoitetaan kiinaksi 松鼠. Sanaa tarkoittavat merkit tarkoittavat mäntyä ja hiirtä. Suomea (Fēnlán) tarkoittavan yhdyssanan merkit tarkoittavat tuoksuvaa ja orkideaa. Monien valtioiden nimet muodostuvat kahdesta merkistä, joista jälkimmäinen tarkoittaa valtiota ja ensimmäinen taas maan nimen alkua ääntämyksellisesti.

Kirjoittaminen

Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmä on maailman vanhin käytössä oleva. Kiinalaisia merkkejä eli hanzi-merkkejä on olemassa noin sata tuhatta, joskin läheskään kaikki eivät ole käytössä. Yleisesti käytössä on vajaat 7000 merkkiä. Erittäin yleisesti käytettyjä merkkejä on noin 3700 kappaletta. Kaikkein käytetyimpiä 3000. Kiinalaisen koululaisen on siis opeteltava ala-asteen aikana noin 2000 erilaista kirjoitusmerkkiä. Voidakseen lukea sanomalehteä, kiinalaisen on osattava kahden tai kolmen tuhannen merkin tarkoitukset. Suomalainen pääsee hyvään alkuun opettelemalla parikymmentä merkkiä. Kiinan kielen kirjoitusmerkeistä on olemassa kaksi versiota: perinteiset merkit ja yksinkertaistetut. Yksinkertaistetut merkit otettiin 1950-luvulla käyttöön lukutaidon edistämiseksi. Kaikista merkeistä ei kuitenkaan ole olemassa yksinkertaistettua merkkiä. Olet ehkä kuullut kiinaa luettavan oikealta vasemmalle. Et ole täysin väärässä, sillä luku- ja kirjoitussuunta määräytyy sen mukaan, missä teksti kirjoitetaan. Taiwanissa suunta on ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Manner-Kiinassa taas suunta on vasemmalta oikealle. Tietokoneella kirjoituksia luetaan yleisesti vasemmalta oikealle.

Pinyin

Pinyin on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se taas tarkoittaa tapaa, jolla jokin kirjoitustapa muunnetaan toiseksi. Esimerkiksi latinalainen teksti voidaan muuttaa kyrilliseksi. Esimerkiksi tapaa, jolla kiinalaista kirjoitusta kirjoitetaan tietokoneelle, kutsutaan pinyiniksi. Muille kiinan kielen murteille on olemassa muita järjestelmiä. Pinyinissä kirjoituksiin lisätään merkkejä, jotka kertovat sanojen lausumisesta. Tästä on hyötyä erityisesti silloin, kun lukijan äidinkieli ei ole mandariinikiina. Järjestelmää käytetään maailmanlaajuisesti ja usein myös silloin, kun opetellaan kiinan kieltä. Pinyinissä merkitään sanoissa käytettävät toonit. Jos vokaali lausutaan ensimmäisessä toonissa, merkitään se yläviivalla vokaalin yläpuolelle (ā). Toista toonia käyttävän vokaalin ylle merkitään akuutti aksentti (á). Kolmas tooni merkitään karonilla (ǎ). Neljäs tooni merkitään graavilla aksentilla (à). Mikäli näppäimistöstä puuttuvat nämä erikoismerkit, voidaan ne joskus merkitä numerolla, joka kirjoitetaan tavun jälkeen

Pinyin