Romaanisukuiset kielet

Romaanisukuiset kielet ovat sukua latinasta kehittyneille indoeurooppalaisille kielille. Latinalla tässä tapauksessa tarkoitetaan vulgaarilatinaa eli yksinkertaista, tunnettua latinan arkikieltä. Kielten nimi on peräisin latinasta, roomalaista tarkoittavan adjektiivin maskuliinimuodosta nimeltä romanus.

Romaanikieliä puhutaan suurimmaksi osaksi Etelä-Euroopassa ja tunnetuimmat romaanikielien puhujat ovat Espanjan, Ranskan, Portugalin, Italian ja Romanian kansat. Myös Espanjan Kataloniassa puhuttu katalaani on romaanisukuinen kieli, kuten myös galego jota puhutaan Galician itsehallintoalueella. Kaikki muut kielet luokitellaan maiden virallisiksi kieliksi paitsi katalaani ja galego. Asiasta on käyty kiivasta keskustelua, koska esimerkiksi katalaani on pääopetuskieli Katalonian alueella Espanjassa ja galegoa puhuvat lähes koko Galiciassa asuva väestö.

Kielten tutkijoille romaanisukuiset kielet ovat tärkeä kieliryhmä, sillä niiden historia ja levinneisyys tunnetaan tarkemmin kuin monien muiden kieliryhmien.

Romanisukuiset kielet maailmalla

Maailmanlaajuisesti katsottuna romaanisukuiset kielet kattavat suurimman osan maailman kielistä ja on arvioitu, että eri romaanisukuisten kielien puhujia maailmassa niin ensimmäisenä kuin toisenakin kielenä on biljoonia. Historiallisen kolonisaation seurauksena romaanisukuiset kielet ovat levinneet laajasti ympäri maailmaa ja on tavoittanut puhujia useista muista maanosista Euroopan lisäksi. Muun muassa espanjaa puhutaan laajasti Etelä-Amerikassa, kuten Keski-Amerikassakin ja portugalia Brasiliassa sekä monissa Afrikan maissa. Ranskaa taas puhutaan laajasti maailmalla eri maanosissa. Romanian kieltä puhutaan Romaniassa ja Moldovassa.

Pääpiirteet

Romaanisukuisilla kielillä on useita yhteisiä pääpiirteitä ja sen seurauksena käytännössä kaikki romaanisukuiset kielet ovat ymmärrettävissä keskenään. Ne myös muodostavat yhteisen murrejakauman, joka mahdollistaa kielten ymmärtämisen yleisellä tasolla. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi italialaiset ja espanjalaiset ymmärtäisivät toisiaan täydellisesti mutta yhtenäisyyksiä löytyy ja yleisellä tasolla ymmärtäminen on melko helppoa. Kuitenkin jokaisessa edellä mainitussa kielessä on lukuisia murteita, joka toki vaikeuttaa joidenkin kielten ymmärtämistä.

Kuvassa väritettynä romaanisukuisten kielien jakauma maailmalla.

Yleisimmät romaani kielten yhteneväiset piirteet ovat seuraavat:

  • Verbit taivutetaan niin ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa persoonassa sekä yksikössä ja monikossa.
  • Adjektiiveja taivutetaan luvussa ja suvussa
  • Sijataivutus on harvinaista
  • Substantiiveilla on yleisesti kaksi sukua – feminiini ja maskuliini
  • H kirjain on lähes aina äänetön
  • Kohteliaisuusmuodot ovat yleisiä ja niitä käytetään todella paljon. Esimerkiksi espanjassa por favor, ranskassa S’il vous plait ja italiassa prego
  • Sanan paino sijoitetaan toiseksi viimeiselle tavulle. Tämä seikka vaikuttaa vahvasti siihen, että romaanisukuiset kielet usein mielletään pehmeiksi ja romanttisiksi kieliksi, sillä sanan pääpaino vaikuttaa kielen pehmeyteen merkittävästi.
  • Erovaisuutta esiintyy monikon esittämisessä. Useat kielet esittävät monikon lisäämällä kirjaimen s sanan perään, kun taas osassa kielistä vaihdetaan sanan viimeinen vokaali. Kyseinen vokaalinvaihtomonikko esiintyy romanian ja italian kielten osalla.

Romania

Eniten yhtenäisyyksistä poikkeaa Romanian kieli, joka erottuu osittain muista romaanisukuisista kielistä. Romanian kielen syntyessä latinalaisperäiseen sanastoon on liittynyt mukaan rippeitä slaavilaisista kielistä Romanian naapurimaista. Kuten esimerkiksi muissa kielissä ei käytetä sijaistaivutusta, niin sitä esiintyy romanian kielessä runsaasti ja substantiiveilla on kolme sijaismuotoa kahden sijaan. Romanian kielessä sanan pääpaino ei myöskään ole ennustettavissa minkään kirjoitetun säännön avulla. Muuttujia on siis enemmän kuin muilla samaan sukuun kuuluvilla kielillä.